You seem to be hypermobile, do you know what that means? No. Do you know what kind of things can come with that? No.
Typical start, when talking first time with a patient who has hypermobility. Quite often they have been visiting so many heath care professionals because of musculoskeletal and other problems without having a long lasting effects. Hypermobility is frequently combined with sensitive personality, needs to perform well and many times these people are really take care about their family or school or work or everything. Under these circumstances symptoms are quite often ignored and put under the stress. "I'm just like this, always stressing things...I always have this pain with me...This headache is normal to me..." Of course these feelings are true, but your body is your own, your best friend, I hope. Life consists pieces, which are sometimes easy to fit and sometime really hard to handle. Awareness can be a great help when solving the puzzle. It is much more easier to put the right piece into the right place when you know what you are looking for. Good strategies are also really beneficial, with a really hard puzzle you should start from the corners and sides. I really know that from experience. If you are trying to do a tree in the middle of the puzzle, you have to have an idea what is your goal - what kind of tree you are doing. Otherwise your loose your nerves and it takes ages to solve the puzzle. Quite often these same principles works in our body. Become conscious of yourself, undestand and solve the puzzle you want - starting from the easiest pieces, maybe.
Is it a problem to be hypermobile? No. When the body in under control and the compensation patterns doesn't give you any pain or movement disorders. Situation is going to be problematic if pain is starting to affect your everyday life. At this point I have a permission to quote one of my patients email to my. Her example is just one amongst many others, but the message is clear. You have to search for the answer and then help yourself as much as you can, persistency is rewarded. Honor your best friend and solve your own puzzle with peace.
I can know work normally. I'm no longer thinking while I'm working that is it starting again and am I getting worse again. Is tomorrow going to be bad or even worse? I feel that nowadays I can concentrate when I'm working and I feel I can have new challenges in my life. Before the treatments and exercises I just hope that I can handle amongst the other people, I was coping so and so and my concentration was really poor. Tolerance to cope was bad and I really hated sitting behind the desk, althought standing wasn't any better choice.
Nowadays I can go to a concert and I don't have to think that my legs are killing me and ruining my experience of joy. My husband and children also are very happy about the situation because now I can do things with them. Before I was irritated so easily that I just couldn't do things with my family in my freetime. Now I know how much the pain was effecting to my life, I got used to pain and my limitations through years. I was thinking that this is who I am.
Before we met I was inspected by 2 general doctors, neurologists, physiatric and orthopedic medical doctors and couple of physiotherapists. And more to mention 3 chiropractics and few alternative medicine healers. The situation remained more or less the same and I lost my hope to get better, ever. There was so many years of pain and movement disorders behind me already.
Treament, learning and training process led my through thinking, what things has to be done, what I can do myself to my body. I just don't have that bad back which is giving me the limits. I understood that I have certain properties in me, which requires more care than "normal" body, I have hypermobility and I have to construct my body different way to be strong. I have to be really precise and remember to do things with thought!
sunnuntai 2. helmikuuta 2014
lauantai 1. helmikuuta 2014
Yliliikkuvuus, Hypermobiliteetti; Palapelin puuttuva palanen
Sinulla on yliliikkuvuutta, onko joku joskus kertonut mitä se tarkoittaa? Ei. Tiedätkö mitä muuta siihen voi liittyä. En.
Tyyppillinen hoitokeskustelun aloitus. Ja vielä tyypillisempää on se, että asiakas hakeutuu hoitoon tuki- ja liikuntaelin ongelmien vuoksi, joita on hoidettu ja hoidettu ilman ratkaisua. Yliliikkuvuus kulkee usein käsi kädessä herkän persoonallisuuden, suorittamisen sekä muista huolehtimisen tarpeen kanssa. Näin ollen monet oireista peittyvät ja ohitetaan stressiin kuuluvana, "minä nyt vain olen tällainen" -kommenteilla. Se on toki tottakin. Kehosi on sinun omasi, ystäväsi toivon mukaan. Elämä muodostuu palasista, jotka on joko helppo sovittaa paikalleen tai välillä vähän vaikeammin hallittavia. Tietoisuus helpottaa palapelin tekoa, kun tiedät mitä palasta yrität toisen viereen on yleensä helpompi edetä. Tietty strategiakin on vaikeissa palapeleissä paikallaan, kuten esimerkiksi nurkista ja reunoista aloittaminen. Minä jos joku sen tiedän. Palapelin keskellä olevan puun rakentaminen voi käydä tuskallisen työlääksi, jos ei ole pienintäkään ajatusta siitä mitä on tavoittelemassa. Näin toimii kehokin. Tule tietoiseksi, ymmärrä ja toteuta haluamasi palapeli - pienestä aloittaen.
Onko yliliikkuvuus siis ongelma? Ei. Silloin, kun kehon käyttö on hallittua ja kompensaatiomallit eivät aiheuta kipuja tai muita toiminnan häiriöitä kehossa. Ongelmaksi tilanne muodostuu, jos kivut alkavat häiritä normaalia arkea ja jaksamista. Tähän kohtaan saan lainata erään asiakkaani tekstiä hänen omasta palapelistään. Hänen esimerkkinsä on yksi monien joukossa, mutta kertoo juuri sen mitä on mahdollista saavuttaa hoidoilla sekä omalla sitkeällä työllä. Tässä kohtaa yliliikkuvuus on se ystävä, josta on syytä pitää hyvää huolta! Kaunis palapeli.
Muun muassa työni sujuu nyt normaalisti. Koskaan en työpäivän aikana enää mieti, että taasko "se" pahenee ja onkohan huominenkin päivä paha vai tuleeko siitä edes kohtuullinen. Koen nyt, että pystyn kehittymään työssäni ja toivon/suunnittelen myös uusien haasteiden hankkimista. Ennen kuin sain hoitojesi ja harjoittelun kautta tilanteeni paranemaan ja vakiintumaan hyväksi, lähinnä toivoin että pärjään muiden mukana, vaikka keskittymiskykyni ja kärsivällisyyteni työnkin suhteen olivat kehnot. Inhosin välillä sitä pakkoistumista, vaikka seisominen ei olisi ollut yhtään sen parempi vaihtoehto.
Nykyään ei tarvitse miettiä vaikka konserttiin lähtiessä, että tuleekohan tästä kivaa vai ovatko jalkasäryt sellaiset, että ne vievät nautinnon ja saavat vain ajattelemaan kotiinmenoa. Vapaa-ajan asioista pystyy ihan eri tavalla nauttimaan ja niitä uskaltaa suunnitella paremmin, koska ei tarvitse ajatella sitä, että huonolla tuurilla kipeät jalat pilaavat kaiken. Kotona puolison ja lasten kanssakin sujuu nyt todella hyvin, kun ennen olin usein lyhytpinnainen enkä oikein halunnut sitä enkä tätä, enkä jaksanut. Kyllähän kipu vetää ihmisen kireäksi ja vaikka kipua oppii tottumisen kautta sietämään, ei ihminen ole parhaimmillaan silloin kun hän koko ajan sietää jotakin.
Ennen sinua minua olivat tutkineet yleislääkärien lisäksi kaksi eri neurologia, fysiatri, ortopedi, muutama fysioterapeuttikin. Ai niin ja kolme kiropraktikkoa ja pari eri kansanparantajan tyyppistä hahmoa. Kenelläkään näistä ei ollut mitään pysyvästi tilannetta parantavia toimintaehdotuksia. Vääriä diagnoosiehdotuksia kylläkin. Eipä minulla kauheasti ollut uskoa siihen, että jotakin parantavaa voisi olla olemassa, koska kuuteen vuoteen kukaan ei ollut keksinyt mitään.
Hoito-, treenaus- ja oppimisprosessin kautta olen ymmärtänyt, miten paljon itse pystyn muokkaamaan kehoani ja sen toimintaa. Ettei minulla vain "ole" surkea selkä, joka määrää minulle puitteet joissa voin - tai en voi - toimia. Vaan että selässäni on tiettyjä ominaisuuksia ja sen lisäksi minulla on yliliikkuvuutta, ja näistä asioista johtuu, että minun on rakennettava kehoni kestämään ja käytettävä sitä vähän huolellisemmin kuin useimpien muiden.
Tyyppillinen hoitokeskustelun aloitus. Ja vielä tyypillisempää on se, että asiakas hakeutuu hoitoon tuki- ja liikuntaelin ongelmien vuoksi, joita on hoidettu ja hoidettu ilman ratkaisua. Yliliikkuvuus kulkee usein käsi kädessä herkän persoonallisuuden, suorittamisen sekä muista huolehtimisen tarpeen kanssa. Näin ollen monet oireista peittyvät ja ohitetaan stressiin kuuluvana, "minä nyt vain olen tällainen" -kommenteilla. Se on toki tottakin. Kehosi on sinun omasi, ystäväsi toivon mukaan. Elämä muodostuu palasista, jotka on joko helppo sovittaa paikalleen tai välillä vähän vaikeammin hallittavia. Tietoisuus helpottaa palapelin tekoa, kun tiedät mitä palasta yrität toisen viereen on yleensä helpompi edetä. Tietty strategiakin on vaikeissa palapeleissä paikallaan, kuten esimerkiksi nurkista ja reunoista aloittaminen. Minä jos joku sen tiedän. Palapelin keskellä olevan puun rakentaminen voi käydä tuskallisen työlääksi, jos ei ole pienintäkään ajatusta siitä mitä on tavoittelemassa. Näin toimii kehokin. Tule tietoiseksi, ymmärrä ja toteuta haluamasi palapeli - pienestä aloittaen.
Onko yliliikkuvuus siis ongelma? Ei. Silloin, kun kehon käyttö on hallittua ja kompensaatiomallit eivät aiheuta kipuja tai muita toiminnan häiriöitä kehossa. Ongelmaksi tilanne muodostuu, jos kivut alkavat häiritä normaalia arkea ja jaksamista. Tähän kohtaan saan lainata erään asiakkaani tekstiä hänen omasta palapelistään. Hänen esimerkkinsä on yksi monien joukossa, mutta kertoo juuri sen mitä on mahdollista saavuttaa hoidoilla sekä omalla sitkeällä työllä. Tässä kohtaa yliliikkuvuus on se ystävä, josta on syytä pitää hyvää huolta! Kaunis palapeli.
Muun muassa työni sujuu nyt normaalisti. Koskaan en työpäivän aikana enää mieti, että taasko "se" pahenee ja onkohan huominenkin päivä paha vai tuleeko siitä edes kohtuullinen. Koen nyt, että pystyn kehittymään työssäni ja toivon/suunnittelen myös uusien haasteiden hankkimista. Ennen kuin sain hoitojesi ja harjoittelun kautta tilanteeni paranemaan ja vakiintumaan hyväksi, lähinnä toivoin että pärjään muiden mukana, vaikka keskittymiskykyni ja kärsivällisyyteni työnkin suhteen olivat kehnot. Inhosin välillä sitä pakkoistumista, vaikka seisominen ei olisi ollut yhtään sen parempi vaihtoehto.
Nykyään ei tarvitse miettiä vaikka konserttiin lähtiessä, että tuleekohan tästä kivaa vai ovatko jalkasäryt sellaiset, että ne vievät nautinnon ja saavat vain ajattelemaan kotiinmenoa. Vapaa-ajan asioista pystyy ihan eri tavalla nauttimaan ja niitä uskaltaa suunnitella paremmin, koska ei tarvitse ajatella sitä, että huonolla tuurilla kipeät jalat pilaavat kaiken. Kotona puolison ja lasten kanssakin sujuu nyt todella hyvin, kun ennen olin usein lyhytpinnainen enkä oikein halunnut sitä enkä tätä, enkä jaksanut. Kyllähän kipu vetää ihmisen kireäksi ja vaikka kipua oppii tottumisen kautta sietämään, ei ihminen ole parhaimmillaan silloin kun hän koko ajan sietää jotakin.
Ennen sinua minua olivat tutkineet yleislääkärien lisäksi kaksi eri neurologia, fysiatri, ortopedi, muutama fysioterapeuttikin. Ai niin ja kolme kiropraktikkoa ja pari eri kansanparantajan tyyppistä hahmoa. Kenelläkään näistä ei ollut mitään pysyvästi tilannetta parantavia toimintaehdotuksia. Vääriä diagnoosiehdotuksia kylläkin. Eipä minulla kauheasti ollut uskoa siihen, että jotakin parantavaa voisi olla olemassa, koska kuuteen vuoteen kukaan ei ollut keksinyt mitään.
Hoito-, treenaus- ja oppimisprosessin kautta olen ymmärtänyt, miten paljon itse pystyn muokkaamaan kehoani ja sen toimintaa. Ettei minulla vain "ole" surkea selkä, joka määrää minulle puitteet joissa voin - tai en voi - toimia. Vaan että selässäni on tiettyjä ominaisuuksia ja sen lisäksi minulla on yliliikkuvuutta, ja näistä asioista johtuu, että minun on rakennettava kehoni kestämään ja käytettävä sitä vähän huolellisemmin kuin useimpien muiden.
Tilaa:
Kommentit (Atom)