Kosketus

Työni on koskettaa käsillä. Rakastan työtäni. Rakastanko siis koskettamista? Kyllä. Aina se ei ole helppoa, päinvastoin. Informaatio, joka koskettamisen kautta on mahdollista saada on valtava. Parin viime päivän aikana olen miettinyt käsillä koskettamista erityisen paljon. Mitä enemmän olen oppinut itsestäni, sitä monipuolisemmaksi koen koskettamiseni muuttuvan. Tuntuu, että herkkyyttä on mahdollista kehittää äärettömiin. Ruumiin avauskurssilla Skotlannissa näin ja koin mitä voin fyysisesti koskettaa. Niinkin konkreettisen kokemuksen jälkeen koen olevani henkisesti valmiimpi hoitamaan käsilläni. Kuollut ihminen voi kertoa kehollaan paljon, elävä toki vielä paljon enemmän. Hoidettavan eläimen keho kertoo paljon, ihminen voi kertoa historiansa sanoilla tarkemmin. Yhteys eletyn elämän ja nykyhetken välillä on kiehtova. Mitä kehosi kertoo sinusta?

Ihminen, jonka työssäni kohtaan tulee luokseni, jotta koskettaisin, parantaisin, korjaisin, auttaisin, tekisin jotain. Odotukset ovat usein suuret. Tavallaan minulle on annettu ammattini puolesta lupa koskea ennenkuin tunnen ihmistä. Miltä tuntuu antaa sellaisen ihmisen koskea, jota et vielä täysin tunne? Mihin kosketuksella on mahdollista päästä? Mihin ihminen on itse valmis? Jos haluaa saada apua on oltava valmis muuttumaan, kehittymään ja ajattelemaan. Miksi olen joutunut siihen pisteeseen, että tarvitsen apua nyt? Lasten ja eläinten hoitaminen käsillä on luontevaa, he suorastaan imevät kosketuksen suomaa voimaa ja ohjaavat käsiä oikeaan suuntaan. Aikuiset saattavat todeta, että minua ei sitten saa koskea ristiluulle, pohkeisiin, reisiin tai vastaaviin kehon osiin. Mielenkiintoni on herätetty heti, miksipä ei? Monet toki kommentoivat, että olen toivonutkin jonkun hoitavan yläniskaa, päätä, pakaroita ja niin edelleen. Meissä tuntuu olevan varsin paljon sisäistä viisautta, jos sitä pysähtyy kuuntelemaan.

Käteni alla on iho, kosketukseni laajenee ja syvenee kehon jännitteitä seuraten. Jännitepisteiden kautta on mahdollista päästä vaikuttamaan kehossa syvällekin. Koskettamisen koen vuoropuheluna, kuinka syvälle voin mennä ja mitkä alueet sinussa tarvitsevat kosketusta. Oppiminen on osa elämää ja kehittyminen ammatissa edellytys jaksamiselle ja onnistumisille. Hoitava käsi tuntuu muuttuvan vahvemmaksi tiedon myötä. Faskiamanipulaation kehittäjä Luigi Stecco toteaa Manus Sapiens potens est, Knowleable hand is potent. Hänen puhuessaan italiaksi menetelmästään silmissä tuikkii kehittämisen palo, auttamisen halu ja opettamisen ilo. Tuota yli 60- vuotiasta herrasmiestä katsoessaan ymmärtää niitä, jotka rakastavat työtään. Silloin työ ei ole vain työ vaan todellakin elämä. 

Miksi ajattelin koskettamista nyt enemmän kuin ennen? Onhan se ollut työtäni ja elämääni jo 13 vuotta. Tarvitsin siihen hetken, että katsoin koulutettavieni tapaa koskettaa. Hetki, jolloin joku ymmärtää kosketuksella saavansa aikaan jotain erilaista on maaginen. Tavallaan huoneessa sillä hetkellä leijuu yhtäaikaa pelkoa, onnistumista ja rentoutumista. Sen seuraaminen ja avustaminen oli etuoikeus. Sen näkeminen saa itseni haluamaan kosketusta ja koskettamista. Hyvä niin, kehittyminen ei pysähdy.